Tänään on ollut erityisen emohyvä päivä. Aamulla lähdin kävelemään bussipysäkille ja ihme : olin ajoissa ja ehdin bussiin. Istuin bussissa hetken, kunnes rinnakkaisluokkalainen Mikko tuli sisään. Saimme mainion idean. Pelaamme nimittäin kumpikin Counter-Strikeä ja päätimme perustaa oman klaanin. Suunnittelemme vielä jonkun aikaa ja nimiehdotuksia saakin laittaa minulle sähköpostiin tai kommentoimalla. Klaaniin haetaan myös jäseniä, mutta siitä lisää myöhemmin. Tulin kouluun ja ensimmäinen tunti alkoi, oli historiaa. Ehti kulua tasan 15 minuuttia ja meillä alkoi aamunavaus "hiljaisuudesta" auditoriossa. Tylsää, tylsää, tylsää.
Palasimme luokkaan ja opettaja ilmoitti, että voitte lähteä välitunnille, olipa sisällöllinen historian tunti.
Sitten palasimme välitunnilta ja alkoi matikan tunti. Ehti kulua taas tasan 15 minuuttia ja palosireenit rupesivat soimaan koulussamme jälleen. Tällä kertaa kukaan ei ollut painanut hälytysnappia, vaan kyseessä oli tekninen vika. Noh, koulu tyhjennettiin ja odotimme ulkona 30 minuuttia. Sitten siinä viidentoista minuutin kohdalla Lohjalta tuli paloauto. Yksi palomies meni kouluun sisälle ja tuli vähän ajan päästä takaisin. Sitten meille ilmoitettiin, että voimme palata takaisin sisään. Tänä vuonna vääriä hälytyksiä on koulussamme tainnut tulla jotain 5. Tosin yhdessä niistä tekijänä oli oppilas ja kyseessä oli ilkivaltaa. On sitä ihmisillä järkeä päässä. Jotenkin leettiä painella hälytysnappia? Enpä usko.
Loppupäivä sujui mukavasti ja tavallisesti. Sitten kun pääsin bussilta kävelemään kotiin päin, muistin että tänäänhän postilaatikkooni on tullut 24: The Game. Juttelin matkan ajan parin naapuritytön kanssa, enkä tietenkään voinut lisätä vauhtiani ja sanomalla vain : "Hei, mul ois yks uus peli tuolla, joten see ya.". Heh, no pääsin sitten lopulta loppusuoralle ja kiihdytin vauhtiani. Olin postilaatikkoni kohdalla ja avasin sen. Päällimmäisenä oli hesari ja jotain laskuja. Äidille postia ja sitten kun olin ne nostanut, löysin sieltä paketin "PlayerOnesta". Siellä se oli! 24: The Game! Kiiruhdin nopeasti kotiin, revin paketin auki ja ihailin pelin kantta. Kappas vaan, sehän olikin ihan tyylikäs. Ja takakansi se vasta tyylikäs olikin. Laitoin PS2:sen päälle ja 24:n levyn sisään. Aloitin pelaamisen kello neljä ja lopetin kello kahdeksan. Muu maailma katosi ympäriltäni ja olin aivan ekstaasissa pelatessani 24: The Gamea. Tätä on odotettu. Peli antoi ihan uskomattoman hyvän maun suuhun. Tosin, tuo pelin pituus vähän pelottaa, kun nyt olen tainnut jo puolet pelistä vetää. Nooh, voihan sen aina aloittaa alusta.. ;>
Tässä hieman ensitunnelmia pelistä:

Aluksi haluan sanoa, että 24: The Game vaikuttaa näin neljän tunnin pelailun jälkeen onnistuneelta peliltä, jossa tosin on muutamia reikiä. Puhutaanpa ensiksi positiivista asioista pelissä. Grafiikka on tarpeeksi sulavaa ja näyttävää, eikä vie PS2:sta ylikierroksille. Kuva ei töki usein, sekä animointi on suoritettu laatutyöllä. Peli tavoittelee hienosti televisiosarjan tyyliä jakamalla ruudun 2-4:ään osaan ja näyttämällä näin, missä esimerkiksi viholliset sijaitsevat. Peli tavoittaa todella hyvin sarjan tunnelman ja välillä tuntuukin, että katsoisi 24 sarjaa, eikä pelaisi. Välivideot ovat hyviä ja tarpeeksi lyhyitä. Jotkut välivideot olivat hieman puuduttavia, mutta jos haluaa skipata ne, niin sekin käy.
Kerronpa sitten äänimaailmasta vähän. Peli on kuumaa kamaa, koska sarjan näyttelijät ovat antaneet äänensä pelin hahmoille. Tämän takia Jackin ja muiden puhe on aitoa, joka auttaa tavoittelemaan sarjan henkeä entistä enemmän. Musiikkeja pelissä ei juurikaan ole, mutta 24 sarjan teemamusaa, ctu:n puhelimen ääniä sun muita saa kuulla myös pelissäkin, joten faneille tämä on ehdoton hankinta.
Miinuksia tulee mm. tähtäyksestä, joka on välillä aivan perseestä. Tähtäin menee joskus väärään suuntaan ja kestää aikaa kääntyä viholliseen päin ja tulittaa. Tosin automaattinen kohdistus vihollisiin tuo plussaa, joka on todella hyvin toteutettu, sillä mahdollisuus on mm. valita ampuuko päähän vai perhekalleuksille.
Autoilla ajaminen onkin sitten vähän isompi miinus... Ajoneuvon kontrollointi on suomeksi sanottuna aivan perseestä. Kaarat lähtevät välillä heittelemään minne sattuu sekä kääntyilevät liian herkästi. Autoilla ei myöskään pääse kovaa, joten vastustajilta pakeneminen on usein erittäin tuskallista. Kaarat räjähtää nopeasti ja menee aikaa, keksiäkseen taktiikan päästä kohteesta kohteeseen nopeasti, tuhoamatta autoaan.
24: The Game antoi minulle muutaman tunnin kokeilun jälkeen aivan pirun hyvän maun suuhun. Audiovisuaalisesti peli on todella tyylikäs ja pelaaminen on ohjelman tavoin todella tunnelmallista.
Suosittelen vähänkin sarjasta kiinnostuneille - ja miksi ei muillekkin.

Ja lopuksi vielä kuva etukannesta:


Huomenna minulla on taksvärkkipäivä. Sen takia olen vieläkin valveilla. Jään kotiin auttamaan vanhempiani matkatoimistossa. Ajattelin tehdä uusia nettisivuja matkatoimistolle huomisen päivän. Voisihan sitä vähän siivota jne. Sekä tietenkin pelata!

Se on tältä erää loppu.
CIAO...